Hakasee-Pariisin Kevät

Verenhimoiset hirviöt kannoillani. Liian pitkä matka perille. Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta. Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta. Paras suojata silmät. Mua häikäisee niin. Mä en tahdo enää juosta, ja vilkuilla taakseni. Pitelisit mua hetken, laulaisit laulun. Mä en jaksa enää nousta putoamaan takaisin. Rakensimme talon joen rantaan siellä elimme onnellisina ja täytyimme rakkaudesta. Oli ruoho vihreää ei koskaan tullut pimeää. Upotimme varpaat hiekkaan joen rannalla. Paras suojata silmät. Mua häikäisee niin. Mä en tahdo enää juosta, ja vilkuilla taakseni. Pitelisit mua hetken, laulaisit laulun. Mä en jaksa enää nousta putoamaan takaisin. Paras suojata silmät. Mua häikäisee niin. Mä en tahdo enää juosta ja vilkuilla taakseni. Pitelisit mua hetken laulaisit laulun. Mä en jaksa enää nousta putoamaan takaisin.