Kesayo-Pariisin Kevät

Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan. Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa." Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä. Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun. Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun. Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä. Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan. Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa. Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä. Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.