Mikko Pohjola

OMA SANA Se taisi olla QY-10. Semmoinen pieni sekvensserikapistus, jolla pystyi taltioimaan rumpukomppeja ja synteettisiä ääniä. Se oli paljon mielenkiintoisempi kuin Fast Tracker tai mikään muu tracker-ohjelma. Sitä paitsi ei meidän 086 -vauhdikas pc pystynyt musiikkiohjelmia pyörittämäänkään. Leisure Suit Larry -peliä sillä jauhettiin. Perjantai-iltaisin oli nuokkarilla bänditreenit. Miten hurmioissaan sitä soittikaan bassolla "Moonlight Shadow" tai "Sealed With a Kiss" -kappaletta. Sitäpä ei kukaan osaa selittää enkä tähän ymmärrystä keneltäkään odota. Yhtäaikainen kiinnostus äänitysvempaimiin ja bänditoimintaan oli kuitenkin syttynyt. Vuosi oli 1994 ja olin kahdentoista vanha. Eka keikka oli veljeni järkkäämä bassotuuraus Oulussa jossain massatapahtumassa. Se sata markkaa siitä mokailusta osasi ihmetyttää. Bändejä puhkesi kellarikukoistukseen ja myös hajosi samalla vauhdilla kuin mustapäitä poskipäissä. Omia biisejä me tietenkin soitettiin koska olihan se hienompaa omia vetää kuin lainakamaa. Noh, totta kai me muutamat Metallican rallit soitettiin, tietenkin. Parin bändin kanssa saimme jotain järkevääkin aikaan, muutakin kuin pari keikka vuodessa ja hieman tyttöjen arvostusta.