Kalastaja Mattson-Juha Vainio

Suomenlahden kaunein saari, postikortti kuva. Uljaana sen kallio on rantaan heijastuva. Runsas rannan rakkolevä, jonka alta hauen evä vikkelästi vieheen perään joskus välkähtää. Missä tämä paikka on, niin moni multa kysyy. Jossakin ja salassa se toivon mukaan pysyy Joskus painajaiseen herään. Rannalla mä saaren erään tapaamassa äsken olin vanhaa ystävää. Taannoin tuli niemen kärken joukko urakoimaan. Huutelivat, että siirrytäänkin ydinvoimaan. Veden yli vastas Mattson: Hetkinen, mä verkot katson. Ennen syötiin Mattsonilla useasti lohta. Laatikkoon ei edes silakoita riitä kohta. Ensin piirsi insinööri. Tuohon pannaan sontarööri. Mutta Mattson kalasti kuin ennen edelleen. Mattsonhan ei masentunut vastoinkäymisistä. Aina riittää saaristossa jotain tekemistä. Kalaa söi hän jatkuvasti ydinvoiman tuloon asti, eikä lopettanut sitä ees sen jälkeenkään. Iltaisin voi akkunasta pienen saaritalon nähdä kajastavan kovin merkillisen valon Oudon vihreä on hohde. Mattson, myrkytyksen kohde kulkee siellä Suomen suviyössä yksinään.