Susi-Ihminen-Stam1na

Ihmiset retuuttaa ruhojaan Jokin ajaa ne juoksemaan Raja on ylitetty lntt kohden Yksi kaatuu ja haavoittuu Jlkeen jminen laumasta on suora seuraus Tarkkaan on haisteltava mihin astuu Kohta omin avuin taakkansa taas Yksininen mies jaloilleen nostaa Lauma on saatava kiinni kun on valoa Tai hnest tulee vuorollaan saalis Jahdattu, kituva, helppo maali Tllkin kertaa juostaan kilpaa Eri syyst, samaan suuntaan Kaikki toivo nyt pantava on Lauman pysyttvn taukoon Ett turvan lajinsa saisi Matkan taittuessa, voimien laantuessa Ainoa toivonsa on juoksu loputon Kylm maa, vieras maa Syksy loppuu kun talvi saa Yksi luoti puhtainta hopeaa Kaksi petoa katoaa Yksi laumasta miettii: ＂Se en onneksi ollut min Jos koskaan kotiin pstn Ketk meist ovat hengiss?＂ Leukapert veress, sydn kylmn Rajan tll puolen on vain nieltv Kauas ehtivt muut, nyt sataa: Polunkin on sulattanut edest ja takaa Alasti ja haavoilla ojassa hn makaa Saaliille pelko on pedon enne Pedosta nlk vie myskin hengen Ellei toinen peto ehdi niitkin ennen Miehell on ulvontaan voimia Neen surkeaan On hetken en tajuissaan Kuutamon nousun valossa Tutut kasvot palaavat Nlkisin juoksusta Pian punertuu maa Pian lmpenee maa Yksi laumasta miettii: ＂Se en onneksi ollut min Jos koskaan kotiin pstn Ketk meist ovat hengiss?＂ Leukapert veress, sydn kylmn Rajan tll puolen on vain nieltv Yksi laumasta miettii: ＂Se en onneksi ollut min Jos koskaan kotiin pstn Ketk meist ovat hengiss?＂ Leukapert veress, sydn kylmn Rajan tll puolen on vain nieltv