Maailman Mies-Irwin Goodman

(Säv. Rudolf Holz, san. Emil von Retee) Kun on maailmalla parkkiintunut kivikova pinta ja tupakasta tukkoisena rahisee vain rinta, niin luulin ettei mikään enää säväyttää vois’ ja kaikki tunteet tukahtuneet ois’. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Nyt on itsevarmat eleetkin vain pelkkää kömpelyyttä ja joskus meinaa punastua ihan noin vain syyttä. Mä luulin, etten ujostella enää mitään vois’. Vaan kovuus multa karissut on pois. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Ennen luulin, että osaan naista kyllä käsitellä, nyt rutiini ei auta, sulle täytyy olla hellä. Nyt tuntuu sekin hyvältä, kun istut vierelläin ja pidän vain sun kättäs’ kädessäin. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Aivan niin kuin pojankoltiaisen sai mun kujeilemaan hymy tuon pikkunaisen. Niin vain, maailman mies teinityttöön rakastui. Niin vain, maailman mies…