Rva Ruusunen-Anssi Kela

Katselen kattoon, ääniä kuuntelen taas rouva ruusunen selloaan soittaa tunnen tän biisin oon kuullut ennenkin siihen on sanatkin joita mä en muista Hän yläkertaan muutti asumaan jälkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan katselen kattoon, soittoaan kuuntelen ja kuvittelen sen mitä sillä on päällään Se on hieno nainen, rouva Ruusunen rauhaa saa mä en, häntä vain mietin kerran me mentiin hissillä kahdestaan sillä on muovikasseissaan voita ja piimää ja mä niin tahdoin tunteeni tunnustaa mut suustain tuli vaan, et "onks sulla kelloo?" Ja kusipäinen on pieni äijä sen herra Ruusunen, se pikku Hitler sellainen nainen ansaitsis parempaa antaisin mitä vaan, sellainen nainen Mut vielä tää muuttuu, ensiksi tietenkin työnnän sen Hitlerin jätekuiluun ja rouva R: n, sen mä vien etelään johonkin lämpimään, en säästä missään mut ne sen kersat - ne saa jäädä pakkaseen ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin