Kalle Aaltonen-Tapio Rautavaara

Olen liehinyt leskeä, morsianta Olen hyljännyt ruususuun Retkillän' seurannut paholaista Sen jälkiä enempi kuin muun Olen polkenut, kansia laivojen Ja kuoleman pelkohon On saattanut henget kapteenien Minun veitseni ruostumaton Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu On Kalle Aaltonen Seuduilta sieltä pitää surun olla pois Missä vain on Kalle Aaltonen Kysy Friscossa, Hullissa, Melbourness' Kysy Rio Janeiron tiell' Sa kysy vaan noin niinkuin lystikses' Eikö Aaltost' oo nähtynä siell' Kysy joka kaupungiss' neekerien Missä käynyt on Suomen boys Ja näytä sitt' joukosta sellainen Jok' ei kanssani ryypännyt ois' Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu On Kalle Aaltonen Seuduilta sieltä pitää surun olla pois Missä vain on Kalle Aaltonen Sellaista ladya ei Lontoossa näy Jok' ei astelis' vierelläin' Ja missä vain puhe Kalle Aaltosest' käy Niin missit ne sanoo: Jasso, hän! Teehuoneen geishat ja palmikkopäät Ja impyet Honolulun Sä kysy, missä mustan tai keltaisen näät Kyllä varmasti muistavat mun Kai kapallinen pieniä Aaltosia On satamissa siellä ja tääll' Sattuuhan niit' pieniä kolttosia Kun on joutunut lystille pääll' Mustia, punaisia, kirjavia Saat nähdä sa joskus viel' He puhuu kyllä intiaa, irlantia Mutta suomi on pappansa kiel' Mutt', tyttönen Suomen rannikon, ohoi En vertaist' oo löytänyt sun On nostettu hyyry ja skrubbattu Koj Käy kanssani puuriin mun Et toista voi löytää niin luotettua Kuin on Kalle Aaltonen tää Hei! Hei! Kalle Aaltonen seuraa vain sua Et koskaan sa mielestän' jää Tippaakaan en kehu Mutta sellainen jehu on Kalle Aaltonen Seuduilta sieltä pitää surun olla pois Missä vain on Kalle Aaltonen