Langennut valo-CMX / KOTITEOLLISUUS FEAT. 51 KOODIA

作曲 : Yrjäna Kerran, ajan kainalossa meille valon kevät kajasti. Niityn yli, kasteen, juostiin, piilouduttiin tummiin lehtoihin. Kerran, ajan kainalossa tuulet, pilvet meidän kansaamme, kun kantoi aatteet ylväät, salaisuuden syvät vuot. Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa asuu tyhjyys, joka meidät yhdistää. Todellisuuden harmaat huoneet, hylätyt tilat ja rautaiset tiet, kaikki kylmyys, joka meidät voi metsästää. Kevät, jossain, sinä siellä kuulet raskaan veden pauhun. Ootat värit, tuoksut palaa, kuljet pihaa mielin ankarin. Mutta kevät ei pukahda sanaakaan, myrtit, laakerit varisee eiliseen. Sinä aattelet kaiken loppua, syksyä, pimeitä etäisyyksiä. Valomuurin portin päällä kasvot pakotetut metalliin, niiden ilmeessä tyyneys ääretön. Niiden ilmeessä pronsisessa, vaihtumattomassa, vieraassa kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan. Mutta se on unta, unta vaan, kaikki unta täällä kaukana, kaiken lohdun tuolla puolen, kauneuden rannoilta karkotettuna. Mutta se on unta, unta vaan, kaikki unta täällä kaukana, kaiken lohdun tuolla puolen, kauneuden rannoilta karkotettuna. Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat minut tahtoivat alistaa kokeeseen otin tehtävän vastaan ja katosin heidän kauneimman laivansa kannella.