Jouluvaellus-Marko Hietala

Torit, kadut aivan autioita, talot kaikki valon hohteessa. käyn ja katsastelen akkunoita, hiljaisuus on suuri, juhlaisa. Lapsiparvet silmät liekehtien, kuusten ympärillä kaartavat, tyynnä välkkyy katse vanhempien, mieliin elpyy muistot armahat. Arkiset jäi askareet ja retket, poissa on nyt puuha rauhaton; tulleet vuoden pyhimmät on hetket, koteihin kun joulu tullut on. Kuljettua kauas kaupungista, tavattua luonnon talvisen, hangista ma näen valkoisista, jälleen saman juhlahohtehen. Tähtein silmät välkkyy taivahalta, tumma metsä hiljaa huminoi; joulun henki huokuu kaikkialta, sävel suuri salon halki soi. Arkiset jäi askareet ja retket, poissa on nyt puuha rauhaton; tulleet vuoden pyhimmät on hetket, koteihin kun joulu tullut on. Arkiset jäi askareet ja retket, poissa on nyt puuha rauhaton; Arkiset jäi askareet ja retket, poissa on nyt puuha rauhaton; tulleet vuoden pyhimmät on hetket, koteihin kun joulu tullut on. Tullut on. Poissa on. Puuha rauhaton.