Tuhlaajatytto palaa (La Gota Fria)-Anne Mattila

Jo näen kotitalon mäen päällä ja sen pihakoivun jonka alla istuin usein illoin. Ne paikallaan ovat siellä (ne tyttöä jaksoi oottaa) Ne paikallaan ovat siellä (ne tyttöä jaksoi oottaa) ai jai jai... Tulen tutun porttini luokse, kenkäni mä pois jo heitän. Sydän vaatii: juokse juokse, järki että tunteet peitän. Kun pihaan mä jälleen astun (ei enää asfaltti polta jalkaa) kun pihaan mä jälleen astun (ei enää asfaltti polta jalkaa) Kuiskaa äiti: on onnen hetki (ei päästä pois sylistänsä) sanoo isä: siis loppui retki (ja kertoo taas vitsejänsä) täällä kaikki on niin kuin ennen (kun tuhlaajatyttö palaa) kaikki on kuin silloin ennen (kun tuhlaajatyttö palaa) Nyt naapuri jo haitarinsa toi huusi: tänään jalalla me pannaan koreasti haitari kohta soi (on saapuneet kaikki juhliin) haitari kohta soi (on saapuneet kaikki juhliin) ai jai jai... Laulavat he yhteen ääneen: tuhlaajatyttö palaa laulavat he yhteen ääneen: tuhlaajatyttö palaa haikeus täyttää mielen (taas kulkurin kotiin saimme) liikutus salpaa kielen (taas kulkurin kotiin saimme) Kuiskaa äiti: on onnen hetki (ei päästä pois sylistänsä) sanoo isä: siis loppui retki (ja kertoo taas vitsejänsä) täällä kaikki on niin kuin ennen (kun tuhlaajatyttö palaa) kaikki on kuin silloin ennen (kun tuhlaajatyttö palaa) Näen koivun alla tutun pojan josta on kasvanut mies ja hän mulle hymyilee pois katsetta käännä en (on tässä nyt jotain taikaa) hän ymmärtää viestin sen (on tässä nyt jotain taikaa) ei kaupunki oo mun paikka (se sydämet täyttää jäällä) sieltä etsiin onnea (mut turhaan kun on se täällä) oo jee... Taas kun mua tutut halaa kyyneleitä en salaa on päivä se, kun tuhlaajatyttö palaa!